Sain kirjan itäunkarilaisesta kansanomaisesta arkkitehtuurista lahjaksi joskus vuosikymmenen vaihteen tienoilla, kun olin vakavissani alkanut opiskella unkarin kieltä sekä Unkarin historiaa ja kulttuuria. Tuolloin muutamat tuttavat olettivat, että minua automaattisesti kiinnostaa kaikki Unkariin liittyvä, ja sain erinäisiä tämänkaltaisia lahjoja. Onneksi niiden saanti on sittemmin hiipunut.
Kirja päätyi Historian ja etnologian laitoksen alakerran kirjankierrätysvaunuun, tuohon antamisen ja löytämisen ilon hämmentävään aarreaittaan.
(Huomautus: ylläolevaa tekstiä ei ole tarkoitettu ivalliseksi ketään lahjanantajaa kohtaan. Ymmärrän sen tunteen, kun etsii lahjaa toiselle ja löytää jotain, jonka uskoo ilahduttavan juuri täsmälleen saajaa. Silloin voi joskus erehtyä, niin on käynyt itsellenikin. Kaikesta huolomatta siis lämmin kiitos kaikista Unkari-aiheisista lahjoista!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti