Keväällä 2006 kirjoitin ylioppilaaksi. Sitä seuranneena syksynä muutin Jyväskylään opiskelemaan historiaa. Aika oli silloin erilainen. Sain ylioppilaslahjaksi ensimmäisen oikeasti oman tietokoneeni. Se oli kannettava eli läppäri. Ei sitä oikeasti jaksanut mihinkään kantaa, kun se painoi niin paljon, mutta pystyipähän siirtelemään pöydältä sänkyyn ja takaisin. Akkukin taisi uutena kestää pari tuntia. Oma tietokone oli opiskelijalla pakko olla. Tai ei ollut pakko, jos kävi hoitamassa asiansa vaikka kirjastossa, mutta minä olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen. Anttilasta löytyneet halvat kajarit toimivat edelleen. Niin myös kuvassa näkyvä hiirimatto, jonka ostin lentokentältä matkalla Roomaan. Peili on hajonnut ja kuvan hiiri hävitetty jo aikaa sitten.
Siihen aikaan musiikkia kuunneltiin levyltä tai tietokoneen mediaplayerilta. Kajareista kuuli myös messengerin eli mesen viestiäänet ja herätteet. (Messenger muuten oli ihan eri asia kuin se "messenger"-sovellus, jolla nykyään luetaan facebook-viestejä.) Mesen kautta pidettiin kokouksia ja solmittiin pitkiä parisuhteita. Siihen aikaan asuin alakaupungilla ja poljin päivittäin pyörällä yliopistolle pitkin Kauppakatua. Koska ensimmäisen vuoden luennot oli sijoitettu iltapäiväaikaan, jotta opiskelijat ehtisivät rauhassa herätä ja raahautua paikalle, oli kotiin tullessa syksyn mittaan ilta illalta kylmempi ja kylmempi.
Yhtenä iltana sitten totesin palelevani enemmän kuin oli tarpeellista ja pysäytin pyöräni Sokoksen nurkalla. Nousin rullaportaat toiseen kerrokseen, näin edessäni talvitakin ja ostin sen mukaani. Etten jopa olisi pukenut jo kaupassa päälleni. Se oli mukava ja hyvännäköinen villakangastakki. Huomattavasti lämpimämpi kuin ohut kesäjakku - tosin myöhemmin toteisin, että huomattavasti ohuempi kuin kunnon pakkastakki. Sitä sitten käytin. Ja käytin. Ja pidin.
Joskus 2010-luvun alussa aloin epäillä, että hyvä takkini oli alkanut kulua ja vanheta. Aloin etsiä tilalle toista. Ostin viitan. Mutta ei viitta ole takki. Seuraavana syksynä ostin pitkän takin. Ihanan täydellisen pitkän takin. Mutta eihän pitkää takkia pidetä samoin kuin puolipitkää. Sen jälkeen olen jatkuvasti etsinyt. Aktiivisesti tai ohimennen vilkuillen. Mutta toista yhtä hyvää en ole löytänyt. Viime talvena ostin toppatakin. Se on käytännöllinen, mutta ei toppatakkia viitsi pitää kaikkialla siellä, missä pitäisi villakangastakkia. Tätä yhtä takkia korvaamaan minulla on siis syksystä kevääseen käytössä ainakin viisi tai kuusi erilaista takkia tai vastaavaa. Silloin syksyllä 2006 minulla oli kesätakki ja tämä. Siitä oli hyvä alkaa.
***
Tietokone tuli aikansa päähän syksyllä 2011 työskennellessäni Hollolassa opettajana. Sen jälkeen sitä säilöttiin komerossa ja viime kuukaudet se on ollut Tinttanan ränkkäyskoneena. Eilen Tinttana sai uudemman vanhan läppärini käyttöönsä ja tämä Ensimmäinen vietiin keräykseen. Tällä samaisella reissulla minulla oli viimeisen kerran päällä Vanha Hyvä Takki. Se vain istui oudon huonosti. Ja palelin. Puhumattakaan ulkonäöstä. Tänään tein vaikean, mutta pitkään kypsytellyn päätöksen: takki lähtee huomenna keräyspisteeseen. Ehkä tyhjiö sitten pääsee täyttymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti